Turun Klubi, 14.5.2008
This entry was posted on Tuesday, May 20th, 2008 at 22:02 and is filed under Keikkaraportit, Turun Klubi.
You can follow any responses to this entry through the RSS 2.0 feed.
You can skip to the end and leave a response. Pinging is currently not allowed.
June 26th, 2008 at 13:28
Sivustossa on satoja melko teräviä kuvia.
Mutta en kertakaikkiaan ymmärrä miten kukaan jaksaa kuvata lavalla tonttuilevia muusikoita sensijaan yhä uudestaan, sensijaan että vain istusi tai bailaisi ja nauttisi musasta.
Kaikki nämä kuvat on nähty tuhansia kertoja kymmenien viimevuosien aikana.
Jokainen naamanvääntö ja savuntussahdus.
Jokainen irvistys ja loikka skeban kanssa.
Maailmassa on niin paljon tottakin,— joka hakee kertojaansa —että tämä eskapismin määrä jaksaa minua aina hämmästyttää.
Mutta onhan turvallista keikkua lavan edessä tai jopa backstagepassilla kuvaamassa sensijaan että koettaisi kuvillaan auttaa jotain näistä pienimmistä.
Jore Puusa
Kuvajournalismin vastaava opettaja.
June 26th, 2008 at 13:44
Hei, ja kiitos palautteestasi. Riviesi välistä on luettavissa jonkin asteista ymmärtämättömyyttä musakuvausta ja/tai musiikkia ja sen fanitusta kohtaan. Bändin fanille kuva suosikkiartistista ei ole “nähty tuhansia kertoja”, vaan aina uniikki elämys. Uskon kuitenkin, että sinulle (ja monelle monelle muulle) kuva bändistä on kuva bändistä on kuva bändistä. Aivan kuten maallikolle postimerkki on maksuväline (toisinaan toki esteettisesti miellyttävä sellainen), numismaatikolle jotain aivan muuta.
Huumakuvan tarkoitus ei kuitenkaan ole pelkästään täyttää edellä kuvailtu tarve esittää artisteista tuoreita otoksia ko. esiintyjän fanikunnalle. Yritämme kuvillamme kutitella myös niiden katsojien mielhyvähermoja, jotka eivät kuvassa esiintyvää orkesteria tunne taikka tunnista. Kuvien pitäisi tuottaa tietynlaista mielihyvää ja herättää ajatuksia jo ihan sellaisinaankin, vailla yhteyttä mihinkään tiettyyn esiintyjään. Mikäli - ja kun - emme sinun kohdallasi tässä onnistu, joudun pahoittelemaan mitä nöyrimmin ja toivomaan, että löydät kuitenkin sinua miellyttäviä kuvia jostakin muualta.
Siitä voidaan tottakai käydä keskustelua hamaan tappiin asti, onko jokin tietty kuva hyödyllinen ja jos ei, miksi ei. Ja voisiko senkin otoksen kuvaamiseen ja käsittelyyn käytetyn ajan käyttää johonkin tähdellisempään. Sallittakoon kuitenkin kullekin yksilölle vapaus toteuttaa itseään haluamallaan tavalla, vailla velvollisuudentuntoa “parempia ihmisiä” kohtaan. Avarakatseisuutta pyydän, Jore!
Aurinkoista kesää ja hyvää jatkoa opetustyössä,
Markus