Velvet Revolverin vanhat herrat kävivät elokuussa 2004 näyttämässä miten rokkikukkohomma toimii käytännössä. Ottaen huomioon sen, että tällaiset superkokoonpanot ovat yleensä turhia juttuja, niin näillä herroilla oli kyllä kaikki kohdallaan!

Bändin jäsenet ovat kuin stereotyyppejä aikaisempien vuosikymmenten sex, drugs and rock’n'roll meiningistä. Nyt heillä oli kuitenkin alkanut uusi sivu elämästä Velvet Revolverin merkeissä. Puheiden mukaan kiertueella aiheutti hieman lisäbyrokratiaa se, että Scott Weiland kärsi ehdonalaista tuomiota.

Valokuvauksen kannalta keikka oli vaikein mitä olen kokenut. Valoja oli vähän, ne vaihtelivat ja strobot vilkkuivat voimakkaasti. Me monilukuiset valokuvaajat olimme, hyvä jos metrin syvyisessä, raossa lavan ja puomin välissä. Yleisö painoi niskaan melkoisesti ja järkkärit vetivätkin heistä joitakin pois katsomosta saman poteron kautta missä mekin olimme. Kuvata sai kolmen biisin ajan, mutta vain minuutin kunkin biisin alusta! Yleisvaikutelma oli melko rock’n'roll!

Lutakon syksyn tämän syksyn ohjelma on ollut harvinaisen monipuolinen. Tämän viikon torstaina ja perjantaina oli kaksi bändiä, jotka eivät aiemmin olleet Lutakossa soittaneet, eli ruotsalainen Atomic Swing sekä Lauri Tähkä & Elonkerjuu.

Atomic Swing soitteli mukavaa, erilaista musiikkia, ja oli omintakeinen ote muutenkin esiintymiseen. Taisi olla vähän tuntemattomampi orkesteri muillekin Jyväskyläläisille, koska paikka oli vain puolillaan, vaikka orkesterin live-setti olisi varmasti riittänyt suuremmankin väkijoukon houkuttelemiseen paikalle, jos vain oikea kohdeyleisö olisi tavoitettu. Tai ehkä voidaan osittain pistää torstain piikkiin, yleisön suhteellinen vähyys. Paikalla ollut yleisö oli kuitenkin hyvin mukana, ja nautti kuulemastaan.

Lauri Tähkä & Elonkerjuu oli mukava kokemus. Erityisesti viulisti oli kuvauksellinen, kuten kuvista saattaa näkyä. Tuntui olevan melko vakiintuneita faneja bändillä, ja sainkin vinkkejä siihen, miten kannattaa kuvata. Harmi vaan, että Lutakosta ei pääse sieltä yläviistosta kuvaamaan, mutta pidetään mielessä. Ja oli kovin huolestunutta porukkaa ennen keikkaa, että siinä edessäkö sinä meinaat seistä kamerasi kanssa koko keikan. Ei, kyllä minä konttaan ja kyykin ihan kiltisti. Ja kuulakärkikynäkin oli jäänyt kotiin. Onneksi valokuvaajalla oli. Ei hätää, työpaikalta sen itse lainasin. Ei tarvitse palauttaa, en minäkään aikonut. Mutta oli kyllä harvinaisen mukava keikka kuvata, fiilistä varmasti lisäsi se, että paikka oli loppuun myyty. Lavallakin näytti olevan oikein kivaa.

• Atomic Swing: Kaikki kuvat, kotisivut
• Lauri Tähkä & elonkerjuu: Kaikki kuvat, kotisivut

Torstai-iltana Von Hertzen Brothers otti Helsingin täpötäyden Tavastian haltuunsa. Keikka oli hieno osoitus pitkän linjan miesten tyylitajusta sekä myös rohkeudesta vetää omaa linjaa. Mikko Von Hertzen totesi yleisölle, etteivät he uskoneet pystyvänsä kahtena peräkkäisenä iltana täyttämään Tavastiaa. Molemmat keikat olivat loppuunmyytyjä!

Aatelisherrojen taustapahvina oli heidän suuri vaakunansa. Mainiona lisänä oli heidän keikkarumpalinsa Mikko Kaakkuriniemen rumpupatteriston julkisivuna toiminut kuva. Siinä oli suurikokoinen rujo sivukuva miehen omasta päästä! Muuta rekvisiitta ei herrojen lisäksi sitten ollutkaan. Kaikki muu olikin sitten sitä itseään, eli antaumuksella esitettyä musiikkia!

Valaistus oli etupäässä varsin minimaalista ja sekin vielä takavaloa - eli esiintyjien selkä oli valaistu paremmin kuin varsinainen julkisivu. Kun setin loppupuolella valon määrä lisääntyi, niin siinä vaiheessa ilmassa olikin jo sen verran savukoneen jäljiltä savua, että kuvissakin näkyvä savuhuntu hieman häiritsi kuvien kontrastin toistoa.

Lauantai-iltana Turun Klubi oli vielä puoli yhdentoista aikoihin perinteiseen tapaan lähes tyhjä, kun Apples of Idun jo viritteli sormiaan takahuoneessa aikomuksenaan nousta lavalle. Erittäin tunnelmallisen keikkansa poppoo saikin heittää pääasiassa tyhjälle tanssisalille. Valaistukseen oli panostettu normaalia Klubin tasoa (joka on tuntunut jälleen laskevan, kuten lehmän häntä) enemmän, tuikkuja oli paljon ja niitä myös vilkuteltiin ahkeraan. Valomies tosin taisi olla tavallista sormettomampi, koska suuresta valojen lukumäärästä huolimatta lava oli normaalia hämärämpi koko illan ajan. Tai sitten kaikki valot olivat yhden sulakkeen takana, ja niitä ei yksinkertaisesti vain voinut sytyttää kahta samaan aikaan… Tiedä häntä, mutta ainakin Applesin settiin levottoman yksinäisinä vaeltelevat valot sopivat mainiosti. Kuvausmielessä tilanne oli haastava, välillä ehkä liiankin.

Pian Applesin jännästi kootun lavarakennelman (rumpali oli lavan toisessa reunassa, kylki kohti yleisöä) purkamisen jälkeen estradin valloitti Sara. Biisivalikoiman vaihteleva railakkuus upposi vaihtelevalla menestyksellä jo melkoisen sankaksi äityneeseen yleisömassaan. Eturivi oli lähes hurmoksen kaltaisessa tilassa, kun Saran rankat riffit ja toisaalta miltein äitelä tunnelmointi hiveli kuuntelijoiden korvalehdyköitä. Valomieskin taisi täyttää keikkojen välillä kahvikupposensa, koska tällä kertaa valoarsenaalia käytettiin huomattavasti monipuolisemmin ja pirteämmin.

Apples + Sara samana iltana oli loppujen lopuksi varsin antoisa kombinaatio ja odotan innolla kumpaisenkin bändin näkemistä & kuvaamista uudemman kerran.

Keskiviikkona Lutakossa heilui Kolmas nainen (kuvat), perjantaina Turmion kätilöt, meininki oli hitusen erilainen, kuten ehkä olettaa sopi. Kätilöt olivat kotonaan Lutakossa - valaistus oli tunnelmaltaan jotain ihan toista kuin päivällä pilvisessä Kuopio Rockissa, missä kyseisen orkesterin viimeksi kuvasin. Samoin pienempi lava tuntui tiivistävän tunnelmaa.

Kuvauksen suhteen olin varautunut melkoiseen ryminään, mutta eihän tuo niin paha ollut. Oli ensimmäistä kertaa polvipehmusteet käytössä, joten viihdyin lattianrajassa melko hyvin. Toisaalta sitkeimmät, muutaman tunnin eturivin paikkaa pitäneet teinifanit oli niitattu sen verran tehokkaasti turvapuomiin kiinni, että ei näyttänyt olevan enempiä moshaushaluja. Valitettavasti. Jonkin verran vettä tuli niskaan, suojailin roiske-epätiivistä kameraa kyyristelemällä sopivasti. Onneksi kerkesin lavan edestä pois ennen kuin viina rupesi lentämään.

Kätilöitä lämppäsi kova mutta erinomaisen huonosti valaistu Medeia. Tätä kirjoittaessani galleriassa on yksi kuva (ohessa), mutta eiköhän tuolta muutama muukin löydy.

Kolmannen naisen keski-ikäinen yleisö työllisti muuten lavajärkkäreitä enemmän kuin Turmion kätilöitä katsomaan tullut nuorisolauma.

• Turmion kätilöt: kotisivut, kaikki kuvat
• Medeian kotisivut

Äskettäin Huumakuvaan liittyi parikin uutta kuvaajaa. Samalla otettiin käyttöön käsite “avustava kuvaaja”. Avustaviksi valitaan näkemystä omaavia konserttikuvauksen aloittelijoita, tai satunnaisesti “muun ohessa” konsertteja kuvaavia valokuvaajia. Laatuvaatimukset ovat kuitenkin kaikille samat.

Tätä kirjoittaessa avustavia on kaksi:

• Kari Saarinen (kuvat)
• Teemu Juutilainen (kuvat)

Juha Seila liittyi varsinaisten Huumakuvaajien joukkoon. Juhalla on sen verran paljon tavaraa arkistoissa, että jos hän vain ehtii niitä Huumakuvaan lisäilemään, niin lähiaikoina kuvamäärä kasvanee nopeasti siitäkin syystä. Mikä on tietysti enemmän kuin hienoa, varsinkin ottaen huomioon kuvien tason. Nyt galleriassa on maistiaisina kuvia Scorpionsista.

Poikkeuksellinen konserttikuvauskeikka. Ilmassa leijui hien ja tupakansavun hajun sijasta hienoinen hajuveden tuoksu, korvatulppia ei tarvinnut pistää korviin, eikä kukaan yrittänyt kaataa kaljaa kameraan. Valoakin riitti.

En siis ollut selvästikään Lutakossa hevikeikalla, vaan naapurissa Jyväskylän Paviljongissa modernia folk-musiikkia valokuvaamassa. Värttinällä oli hieno show, suosittelen oikein lämpimästi. Todella hienon kuuloista laulantaa ja musisointia.

Onni oli myötä sikäli, että Värtinä oli juuri pestannut oman valomiehen, ja tämä kyllä näkyikin - valot toimivat hienosti biisien mukaan. Pari todella valokuvauksellista hetkeäkin löytyi.

Kaunis kiitos Värttinälle, Phillip Pagelle/Hoedown Management ja Juha Paasolle valokuvauksen mahdollistamisesta.

• Värttinän kuvat Huumakuvan galleriassa
• Värttinän kotisivut

Missä lie taas ihmiset majailleet, kotona sadetta paossa tai muissa onkaloissa. Ainakaan Turun S-Osiksella heitä ei näkynyt lauantaina 7.10., kun Ad Lunam, Thraciar ja Exsecratus ponnistivat itsestään keikalliset biisejä ilmoille. Lähes The Unpronounceables -tasoa olevista nimistään huolimatta bändit veivasivat melkoisen suoraviivaista hevinkiä, maustettuna naisvokaaleilla & -soitannolla.

Ensimmäinen bändi aloitti jostain kumman syystä poikkeuksellisen aikaisin, eli jo ennen kymmentä. Bändi sai soitella rauhassa; tyhjälle salille. Maksaneita katsojia oli tuohon aikaan kuuleman mukaan kokonaiset yksi kappale, eikä heitä koko illan aikana kymmentä enempää tullutkaan. Mainostamisen kokonaisvaltainen laiminlyönti oli siis tehnyt tehtävänsä. Ei näin, S-Osis. Jälleen kerran kävi sääliksi bändejä, joiden aikomuksena oli todennäköisesti heittää jotain muutakin, kuin vain julkiset treenit. Kaikesta huolimatta kaikki orkesterit vetivät rohkean urhokkaasti täysmittaiset setit sen kummempia purnaamatta ja valo- sekä ääniosasto pisti parastaa koko illan ajan. Hienoa, että hommaa ei lyödä lekkeriksi, vaikka kukaan ei katsomassa olekaan! Suuri käsi siis bändeille sekä S-Osiksen henkilökunnalle.

Ahkerasti häärineen valomiehen ansiosta kuvaaminen kävi yhtä mallikkaasti, kuin S-Osiksella yleensäkin. Vuosien saatossa S-Osis onkin osoittaunut yhdeksi Turun parhaista (joskaan ei parhaaksi) keikkamestoista livekuvaajan kannalta.

Kuvat illasta löytyvät kuvagallerian puolelta:
Ad Lunam - (kotisivut)
Thraciar - (kotisivut)
Exsecratus - (kotisivut)

Satuin kaivelemaan vanhoja Stam1na-kuvia, koska ajattelin kokeilla missä määrin jälkikäsittelytaidot ovat puolessa vuodessa kohenneet. DVD-levyltä hyökkäsi sitten vastaan unholaan jäänyt, hieman vaikeasti valaistu Steep-niminen tuntematon suuruus, joka Stam1naa lämppäsi Lutakossa viime keväänä.

Itse keikasta en paljoa muista osittain johtuen siitä, että puoli vuotta on kulunut, ja osittain siitä, että kuvatessa ei tule sisäistettyä musiikkia - sitä kyllä hyväksikäyttää kuvatessa, mutta se ei jää muistiin. No, onneksi on kuvia joista voi tarkistaa asian laidan :). Näyttää olleen melko jyrkkä meininki, heh heh.

Steeppiläiset olivat bäkkärillä, jonne Stam1na minut kutsui, joten heistäkin on sitten kuvia sieltä.

Bändin kotisivut: http://www.steepband.com/
Steepin keikkakuvat

Nyt kun sivusto on todettu toimivaksi, otetaan kuvien kommentointimahdollisuus saman tien koekäyttöön. Eli kuvien alle voi kirjoittaa kommentteja ja käydä keskustelua jos mieli tekee. Homma toimii näin alkuunsa täysin ilman rekisteröitymisiä, eli toisin sanoen anonyymisti. Pidämme peukkuja, että homma ei karkaa käsistä, vaan keskustelu pysyy asiallisena ja aiheeseen liittyvänä.

Tässä muutama ohjenuora:

• Keskustelu saisi pysyä kuvassa ja sen hyvyydestä. Artististia saa heittää toki yleistä kommenttia, mutta erinnäiset väännöt jonkun artistin hyvyydestä tai huonoudesta eivät kuulu valokuva-aiheiselle sivustolle.
• Valokuvaa saa kritisoida, mutta normaalilla kohteliaisuudella ja perustellusti. Toisin sanoen, älä ole ääliö.

Suosittelemme, että käytät joko omaa koko nimeäsi tai erottuvaa nimimerkkiä - näin keskustelua on helpompi seurata kun tietää, että kuka on minkäkin kommentin kirjoittanut.